Näin tämäkin on mennyt taivastellessa ja herkutellessakin välillä, hyvän olon hormonidieetti-valmennus. En ole jaksanut kuitenkaan hirveän paljon paneutua, nyt ollaan menossa enemmän taas ravitsemusasioihin, oman kulutuksen arviointiin.
Pitäisi siis huomenna elää normaalilla ruokavaliolla ja naputella mitä luulen syöväni.
On laskettava kulutus sen mukaan, mitä nykyään painan ja siitä sitten seurata mielellään muutaman päivän ajan mitä syön.
Viimeksi kun yritin tuijotin kaloreita kauheasti kyllä. Se meni siihen, että rupes taas ajattelemaan et apua noin paljon kaloreita ja rupes kattoo mitä syön, paljon tarkemmalla silmällä.
Meni siihen ajatus että laihdutus on nyt alkoi.
Niin olen fiksoitunut laihduttamiseen että se tulee automaattisesti siis aina päähän. Ja nyt pitäis luopua siitä. Välillä tuntui että en mä tähän pysty, en tajua mitään tästä ja mä varmaan vain lihon.
Vaikeatajuista touhua ja opeteltavaa paljon.
Ja identiteetin opettelemista, että pyrinkin syömään kulutukseni mukaan.
Siitä se vasta lähtee. Ja siinä menee hitokseen aikaa, kun edes alkaa näkemään mitään tuloksia.
Toki se olis jo jotain, kun karkit ja herkut jättää pois, vois olla varsin ratkaiseva tekijä siinä, miltä nyt näytän.
Se että niukistelin liikaa tammi-helmikuun aiheutti hirveän syömisvimman, mutta nyt on niin että mun pitäis syödä sopivasti ja tasapainoisesti, sehän se juttu onkin tässä.
Mietin että ehkä mä joutuisin lähtemään sille eräälle lääkärille tämän johdosta potilaaksi, että saadaan nämä asiat hoitumaan kuntoon.
Kaisa sanoi, että luonnollisestihan se elimistö teki sen että aloin syömään kahta kauheammin, kun se oli nälässä tuon ajan. Nyt se pahin aika meni sitten ohi, reilu 1 kk, 1,5 kk kesti tämä vaihe.
En ihan helmikuun loppuun saakka kituillut. 6-8 viikkoa kai.
Mutta kunhan ei tarttis enää alkaa tuollaisilla aineenvaihduntaansa rikkomaan.
Kas niin...Tällaisia ajatuksia, sain vihdoin aikaan kirjoittaa. Jos nyt alkais vielä paneutumaan tuohon kaikkeen materiaaliin, jossa on erinäisiä tehtäviä, nyt tuntuu et "pää kestää" alkaa näitä vatvomaan. Et riittää hermot tähän juttuun. Vaikka aika usein herää ajatuksia että ei tää toimi, nyt ala vaikka super-dieetille vaan niin lähtee noi läskimakkarat jotka söin kitudieetin jälkeen takaisin
On tää välillä epätoivoisen tuntuista touhua.
Pitäisi siis huomenna elää normaalilla ruokavaliolla ja naputella mitä luulen syöväni.
On laskettava kulutus sen mukaan, mitä nykyään painan ja siitä sitten seurata mielellään muutaman päivän ajan mitä syön.
Viimeksi kun yritin tuijotin kaloreita kauheasti kyllä. Se meni siihen, että rupes taas ajattelemaan et apua noin paljon kaloreita ja rupes kattoo mitä syön, paljon tarkemmalla silmällä.
Meni siihen ajatus että laihdutus on nyt alkoi.
Niin olen fiksoitunut laihduttamiseen että se tulee automaattisesti siis aina päähän. Ja nyt pitäis luopua siitä. Välillä tuntui että en mä tähän pysty, en tajua mitään tästä ja mä varmaan vain lihon.
Vaikeatajuista touhua ja opeteltavaa paljon.
Ja identiteetin opettelemista, että pyrinkin syömään kulutukseni mukaan.
Siitä se vasta lähtee. Ja siinä menee hitokseen aikaa, kun edes alkaa näkemään mitään tuloksia.
Toki se olis jo jotain, kun karkit ja herkut jättää pois, vois olla varsin ratkaiseva tekijä siinä, miltä nyt näytän.
Se että niukistelin liikaa tammi-helmikuun aiheutti hirveän syömisvimman, mutta nyt on niin että mun pitäis syödä sopivasti ja tasapainoisesti, sehän se juttu onkin tässä.
Mietin että ehkä mä joutuisin lähtemään sille eräälle lääkärille tämän johdosta potilaaksi, että saadaan nämä asiat hoitumaan kuntoon.
Kaisa sanoi, että luonnollisestihan se elimistö teki sen että aloin syömään kahta kauheammin, kun se oli nälässä tuon ajan. Nyt se pahin aika meni sitten ohi, reilu 1 kk, 1,5 kk kesti tämä vaihe.
En ihan helmikuun loppuun saakka kituillut. 6-8 viikkoa kai.
Mutta kunhan ei tarttis enää alkaa tuollaisilla aineenvaihduntaansa rikkomaan.
Kas niin...Tällaisia ajatuksia, sain vihdoin aikaan kirjoittaa. Jos nyt alkais vielä paneutumaan tuohon kaikkeen materiaaliin, jossa on erinäisiä tehtäviä, nyt tuntuu et "pää kestää" alkaa näitä vatvomaan. Et riittää hermot tähän juttuun. Vaikka aika usein herää ajatuksia että ei tää toimi, nyt ala vaikka super-dieetille vaan niin lähtee noi läskimakkarat jotka söin kitudieetin jälkeen takaisin
On tää välillä epätoivoisen tuntuista touhua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti