Tilannepäivitystä

Päädyin tässä umpikujaan ja aivan ulos koko jutusta. Suoraan sanoen en keskittynyt edes täysin koko hommaan. En tiedä mitä näissä on, mutta en taida enää alkaa.
Jotenkin siis pöhkö tää Superdieettikin.

"Sokeriton" viikko takana

Melkein onnistuin. Nyt sitten Vapun lähellä on hieman tullut sitten syötyä ohi ruokavalion.
Tänään munkkia jokusen oon syönyt, eilen yhden kahvin kera. Simaakin tuli ostettua pullo.
Jotenkin tullut ähky noista ruuista tosi äkkiä, kun lohkoperunoita tuli syötyä grillibalkanin kera.
Lohkoperunoita ei kannata säilyttää jääkaapissa seuraavaan ateriaan sillä kosteuden kondensaation vuoksi tahtoo rapeus hävitä.
Noissakin valmiiksi maustetuissa varmasti oli sokeria, kuinkas muutenkaan.
Jotenkin koen syyllisyyttä kuitenkin näistä sokrutankkauksista.
Karkkia oon vältellyt silti ostamasta, niiden sijaan ostin Skyr-rahkoja (maustettuja, sokeria todella vähän). Ennemmin niitä kai vielä jatkossa, mutta silti tuntuu että se ei ehkä ole kestävä ratkaisu pidemmässä juoksussa.

Maistoin eilen karkkia töissä ja niistä jäi inhan makea maku suuhun että oli pakko vettä juoda perään.
Hyvin oon pärjännyt, vaikken nyt mennyt sen Sarah Wilsonin ohjeisiin aivan. Osa jutuista muistuttaa jokseenkin Hyvän olon hormonidieetin ideaa, osa kuulostaa poikkitieteelliseltä teorialta.
Onhan sinne ympätty hieman buddhalaisuuttakin.
Lihat olisi syötävä "epäsuosituista" ruhonosista, esim. ulkofileistä ja ruoka valmistettava hauduttamalla. Tuli mieleen että näinhän ne varmaan Kiinassakin ruuan tekee, käyttävät kaiken mitä eläimestä löytyy.
No siihen mennee aikaa että meikä alkaa noita ohjeita noudattamaan.

En vielä tiedä, houkuttelisi kyllä Hyvän olon hormonidieetin jälkeen suunnata OO:hon taas kun tarjouskin löytyy. Mä oon vaan niin huono niitä tehtäviä tekemään...
Saliohjelmien vuoksi menisin kai.

Silloin kun kävin OO:n, se oli puolivuotinen ohjelma ja hintakin sen mukainen, muistaakseni maksoin reilu 60€ per kk silloin ja teen vielä jatko oo:n ohjelmia, nro. 4 menossa treeneistä jo, 2 jäljellä.
En tiedä hyödynnänkö etuani heti OO:hon vai tyydynkö nyt vain kirjaa lukemaan ja opettelemaan uusia muutoksia, toisaalta OO:ssa voisi olla tehtäviä joilla lähteä asiaa toteuttamaan.

Tarvii tehdä muutoksia vieläkin ruokavalioon paljon, mun tavoite on mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa eli sellaista teollisesti valmistettua, johon lisätty kaikenlaista mömmöä sokerista muihin. Etenkin fruktoosi on huonoa...

Mietin että voi kun sain ton painon taas laskemaan, en uskalla vaa'allekaan oikein astua, pahin rasva mulla on toi maharasva ja reiden sekä selkä, kaikki nuo viittaa insuliinin heikentymiseen tai estrogenidominansiin. Ne ne mun ongelmapaikkani ovat.
Mutta jos menisin OO:hon, voisin kenties saada uutta tietoa ja apua mahdollisesti uudistetusta ohjelmasta. :)
Olis nyt tarjous siitä, mietin sitä.

Sokeritonta vai tasapainoista syömistä?

Tässä ajattelin aloittaa ns. sokerilakon. Sitä en tiedä miten tiukka tässä kannattaa olla, mutta tavoite on todella irti sokerista päästä.
En tee sitä mitenkään radikaalisti,  mutta silleen että koetan kehittää muuta mässäilyn ja herkuttelun tilalle, syön vaikkapa ruoka enemmän ja järkevämmin.
Protskua aamuisin riittävästi.

Mun kohdalla tää tarkoittaa sitä, että siivoan ruokavaliotani lempeästi enkä rangaistusmetodilla.
Tutustun Kaisa Jaakkolan kirjan ohjeisiin ja etsin vinkkejä myös Irti sokerista -kirjasta ruokiin.
Ja lähden myös noudattamaan niitä vähitellen.
Kävin jo lähikaupassa ostoksilla ja kori oli täynnä muuta kuin keksejä, pullaa, sipsejä.
Ostin kesäkurpitsaa, appelsiinia, pari päärynää, pinaattia pakasteena sekä babypinaattina,
banaanitertun, rahkajuomaa smoothieta varten, kirsikkatomaattia, 3 juuston ruokakermaa, kasvissekoituksen (pakaste) (himottaa joku juustokasvispiirakka nyt kovasti! En jaksa tänään enää tehdä, jääköön huomiseksi). Ai niin, yrttisuolaa eli Herbamarea tuli myös mukaan.
En ostanut yhtään houkutuksia nyt kuitenkaan.

Mä en lähde ihan vielä hifistelemään vaikka luin vinkkejä että osta ulkofileitä, kokonainen kana, haudutin...Tuo irti sokerista loppuelämäksesi on mulle sellainen hyvä vinkkikirja kyllä joskaan en lämpene joogajutuille siinä. Ja kovasti menee hifistelyksi siinä puolestaan ruoanlaitto.
Toki ko. nainen sai avun näistä muutoksista terveyteensä mutta näkyy jooga ja buddhalaisuuskiin tarttuneen osaltaan hänen matkaansa.
Joka tapauksessa odotan mielenkiinnolla millaisia reseptejä hänellä on tarjolla ja vinkkejä sokerittomuuteen. Ei ole vielä tähän mennessä tullut, kun olen lukenut kirjaa.
Siellä on joku ohjelma kaiketi siihen, miten se 8 viikon irrottautuminen tehdään.
En ole sikäli varma, lähdenkö ihan oikeasti jotain valmista ohjetta noudattamaan enää koskaan, pitäisi kuitenkin syöminen lähteä siitäkin mitä mä haluan eikä pakosta.

Yks idea kirjassa on juoda aamulla keitettyä lämmintä vettä sitruunamehun kera.
Ja sitten kuntoilla ekaksi ja meditoida. Ehkä suihkuun ja sitten vasta aamiainen.
Mun tyyli on ehkä toisenlainen, enkä meditoi saati joogaa.
Aamut on normaalisti sellaisia että heräilen tunnin pari jos oon vapaalla, työaamuna kiirettä pitää ja aikataulu on minuutin tarkka.
Mistä sitten lähdetään siitä liikkeelle, nähtäväksi jää.

Mulle se sokerittomuus tarkoittaa myös sitä, että kroppa alkaa toimimaan oikein kun on myrkyt eliminoitu pois. Etenkin tuo vatsarasva saa luvan alkaa lähtemään sen jälkeen...
En sano että helppo tie tulisi tää olemaan, mutta vaivan arvoinen taatusti.
Tuo kirja Irti sokerista loppuelämäksesi on hyvä vinkeiltään sekin, niinkuin Hyvän olon hormonidieettikin.

Nuo valmentajat hiukkasen vastustaa ajatustani että alan sokerilakkoon...no ehkäpä ne tajuaa mun pointtini vielä. Mä haluan alkupotkun siihen että saan asiat tehtyä, sitä tarkoitin tällä.
Mun on alettava eikä mietittävä et jos mä nyt alkaisin tähän.
Vaikeeta...hankalaa.

Yks asia mulla on että yövuorot ei oo hyvä mun mielelleni näköjään, etenkään 2 yötä. Pakko laittaa toivelistaan että 1 yö vain kerrallaan mulle...jälleen totesin että 2 tai 3 yötä on killeri mulle. Näin se alkaa mennä...muutenkin tuo työ on ollut aika ärsyttävän hektistä.

Uutta potkua?

On meinannut lähteä mopo käsistä tässäkin hommassa, mutta oon saanut uutta uskoa tähän hormonitasapainon löytämiseen kun sain luettua kirjan loppuun.
Helppoa ei ole meikäläiselle sinänsä, mutta luulen että jos saan jonkun järjen hivenen tähän hommaan lopultakin ettei pää ole pyörällä kuin Haminan kaupunki kaiken aikaa ja hermot kireällä, voin ehkä jopa onnistua siinä että sokrut minimiin kerralla ja aloittaisin sen 8 viikon lakon.
Yritys hyvä kymmenen ainakin sille!

Olen nyt jotenkin ollut alakuloinen taas, joku tämmöinen vaihe menossa ja epäilen onko kilppariarvot nyt taaskaan kohdillaan kun painoa on tullut taatusti 8-10 kg lisää ellei enemmänkin.
Nyt olis aika saada tähän joku roti taas.
Alan lukemaan kirjaa taas alusta ja kurssimateriaalia käymään läpi.
Kirjan lopussa oli tosiaan vasta se kilpirauhasosio eikä mitenkään pitkänä, oikeastaan vain muutama luku, 2-3 lukua.

Mulla on toi syöminen lähtenyt kertakaikkiaan lapasesta ja on vailla mitään järkeä ja logiikkaa.
Yritän jollain tapaa pitää kiinni ohjeista aamiaisesta ja iltapalasta ja sekin on sekavaa.
Aaargh! Niska on vaihteeksi jumittanut ja into salilla laukata on kärsinyt inflaation...
En enää oikeesti tiiä mitä mä ton niska-hartian kaa teen oikein. Kaisa J. antoi neuvon että keventää painoja sen verran että tekniikka säilyy etten jännitä hartioita. Jep, eli ei kannata ahnehtia liian suuria painoja käsille ja olkapäille. Nyt vaikka onkin sellainen treeni menossa että hapotetaan lihakset...olisi syytä kiinnittää huomiota myös etten jännitä hartioita ja että liike pysyy oikeaoppisena samalla.

No, ehkä mä hommaan kuukaudeksi käyttöoikeutta Sulamoon ja teen uuden tunnuksen sinne samalla.
Se on parempi kuin fatsecret, vaikka jälkimmäinen sovellus ilmainen onkin.
En tiiä... :D

No lähden mä alusta asti taas liikkeelle...

palaillaan...

Otetta ja ideantiteettiä etsimässä

Näin tämäkin on mennyt taivastellessa ja herkutellessakin välillä, hyvän olon hormonidieetti-valmennus. En ole jaksanut kuitenkaan hirveän paljon paneutua, nyt ollaan menossa enemmän taas ravitsemusasioihin, oman kulutuksen arviointiin.
Pitäisi siis huomenna elää normaalilla ruokavaliolla ja naputella mitä luulen syöväni.
On laskettava kulutus sen mukaan, mitä nykyään painan ja siitä sitten seurata mielellään muutaman päivän ajan mitä syön.
Viimeksi kun yritin tuijotin kaloreita kauheasti kyllä. Se meni siihen, että rupes taas ajattelemaan et apua noin paljon kaloreita ja rupes kattoo mitä syön, paljon tarkemmalla silmällä.
Meni siihen ajatus että laihdutus on nyt alkoi.
Niin olen fiksoitunut laihduttamiseen että se tulee automaattisesti siis aina päähän. Ja nyt pitäis luopua siitä. Välillä tuntui että en mä tähän pysty, en tajua mitään tästä ja mä varmaan vain lihon.
Vaikeatajuista touhua ja opeteltavaa paljon.
Ja identiteetin opettelemista, että pyrinkin syömään kulutukseni mukaan.
Siitä se vasta lähtee. Ja siinä menee hitokseen aikaa, kun edes alkaa näkemään mitään tuloksia.
Toki se olis jo jotain, kun karkit ja herkut jättää pois, vois olla varsin ratkaiseva tekijä siinä, miltä nyt näytän.
Se että niukistelin liikaa tammi-helmikuun aiheutti hirveän syömisvimman, mutta nyt on niin että mun pitäis syödä sopivasti ja tasapainoisesti, sehän se juttu onkin tässä.
Mietin että ehkä mä joutuisin lähtemään sille eräälle lääkärille tämän johdosta potilaaksi, että saadaan nämä asiat hoitumaan kuntoon.
Kaisa sanoi, että luonnollisestihan se elimistö teki sen että aloin syömään kahta kauheammin, kun se oli nälässä tuon ajan. Nyt se pahin aika meni sitten ohi, reilu 1 kk, 1,5 kk kesti tämä vaihe.
En ihan helmikuun loppuun saakka kituillut. 6-8 viikkoa kai.
Mutta kunhan ei tarttis enää alkaa tuollaisilla aineenvaihduntaansa rikkomaan.

Kas niin...Tällaisia ajatuksia, sain vihdoin aikaan kirjoittaa. Jos nyt alkais vielä paneutumaan tuohon kaikkeen materiaaliin, jossa on erinäisiä tehtäviä, nyt tuntuu et "pää kestää" alkaa näitä vatvomaan. Et riittää hermot tähän juttuun. Vaikka aika usein herää ajatuksia että ei tää toimi, nyt ala vaikka super-dieetille vaan niin lähtee noi läskimakkarat jotka söin kitudieetin jälkeen takaisin
On tää välillä epätoivoisen tuntuista touhua.

Tilannekatsaus

En ole jaksanut nyt kirjoitella saati perehtyä mihinkään syömisasiaan. Jotenkin tuntuu tuo valmennus olevan joogapainotteista, se selvisi vasta sen jälkeen kun olin maksanut kurssin ilmoittautuessani.
No joka tapauksessa en kyllä joogaamaan aio ruveta, mutta koetin tehdä pienen mindfulness-harjoituksen yhdessä webinaarissa.
En tiedä, miten paljon yhteistä sillä on joogan kanssa, mutta mielenkiintoista se on sinänsä, kun huomaa että se jollain tavalla vaikuttaa hyvältä ja toimivaltakin.

Syömiseen tässä pitäisi kovin paneutua. Aamulla välillä tuntuu ettei tahdo paljon upota leipälävestä, tänäänkin oli sikäli poikkeuksellinen aamu että näin kävi, ahtamiselta tuntui tuo syöminen.
Jospa huomenna olisin tästä sen verran oppinut etten voitele kuin yhden voileivän.
Munakasaamiainen taitaa olla huomenna vuorossa.

Kaisa Jaakkola painottaa että olisi syötävä kylliksi, minimi 2000 kcal, mutta jos treenaa, niin likemmäksi 2500 kcal. Ja oikeata, hyvää kunnon ruokaa eikä mitään mässyjä eli sipsejä, karkkeja, jäätelöä ym. ym.
Sitä tarttis taas ottaa vaan fatsecret käteen ja laskeskella mitä syön. Ihan vaan kylmästi.

Laihdutin 8 kg alkuvuodesta mutta tuntuu että kaikki on tullut takaisin lyhyessä ajassa.
Se olikin varsinaista kituutusta kun yritin pärjätä 1000 kcal per päivä ja niitä pirtelöitä vetelin.
Ei tullut treenaamisesta mitään, hapotti ihan hitokseen. Alkuun jo lihakset sanoivat et nyt et kyllä tee mitään. Hapot oli heti lihaksissa.
Aika tuskaa se kituutus oli.

Kun kuuntelin Kaisan puheet, tulin toisiin aatoksiin ja luettuani kirjaa jo aika pitkälle aloin tajuta, että idea lähtee siitä että koska luonto ei tunne käsitettä laihdutus, niin laihdutus ei ole luonnollista.
Hauskasti kuvasi webinaarissa että onko tullut vastaan hirvi verkkareissa?
Ton vois kuunnella aina vaan uudelleen, on niin hyvää tietoa noissa.
Kirjassakin, Hyvän olon hormonidieetti.
Toivottavasti mä nyt vihdoin pääsisin laihduttajaidentiteetistä hiljalleen eroon? En tarkoita että korvaisin sen sillä että pysyn pullukkana. Kokeilen ekan kerran elämässäni tätä, että luovun laihdutuksesta ja alan vaan syömään tarpeeksi.
Siinäpä haastetta. Välillä ei tee mieli noiden salaattien kanssa pelailla ja ne nahistuvat jääkaappiin.

Salilla treenaaminen on ihana etuoikeus. Tänään taas palasi mieleen hauska kuva, miten treenaaja näkee salin ja ei-treenaava :D...hahah. Treenaaja näkee autuuden ja niin mä sen totesin kun on sellainen oikein hapotus-ohjelma et saa oikein montaa eri liikettä vetää sarjoina silleen 3-jakoisena. Tai no 3-jakoinen on mun treeniohjelmani, mutta ihanan hapottava. Eka liike 6 toistoa, toka 12 ja kolmas 25. Kolmannella sentään tulee puolitus joten se palauttaa vähän lihaksia.
Ja noita oli nyt 3. päivän ohjelmassa 3 kiertotreeniä 3 liikkeellä. Ja hiki sen kun virtasi.

Rintapunnerrus kapealla otteella, päätin ottaa 35 kg ihan siihen. Tavoitteena onkin päästä jonain päivänä 40 kiloon. :)  Toivottavasti muutaman kuukauden päästä.
Nää on niin ihania ohjelmia että tahtoo lisää sit jatkossa...
SAATAN lähteä oo-valmennukseen jälleen kerran kun nämä ohjelmat on koluttu.
Satsaan kerrankin itseeni kunnolla ja teen töitä.
Toki mä jo huomaan että kun käytän tarpeeksi painoja, niin toimintakyky on paljon huikeampi kuin silloin etten treenaisi.
Se vaan kannattaa mun huomioida että niska-hartiaseutu ei ole se vahvin lenkkini, niin sen kanssa hieman varovaisemmin. Ei mitään kovia pystypunnerruksia yhtäkkiä.
Maltillisemmin siis niiden kanssa tulee olla.

Tuskaa, mä lihon!

En ole tosiaan mennyt vielä oikeastaan noilla ohjeilla, mitä Kaisan kirjassa on ja ongelmani on makeanhimo. Koettanut olen vältellä herkkujen ostoa muka parhaani mukaan mut tulihan tossa syötyä pizzaa taas perjantaina ja pizzaburgereita pari toissailtana...

Olen syönyt jokseenkin siihen suuntaan mutta pasta on maistunut välillä niin tuli tuossa seurakunnasta otettua uunivalmis kinkkumakaronilaatikkokin ja paistoin sen tänään.
Olihan se hyvää kun juustoa, juustokastiketta ja kinkkua on...mutta mitä se on ravintosisällöllisesti niin oikeasti siis tuubaa.
Valkoista vehnäjauhoa, juustokastiketta eli valkoinen vehnäjauho kastikepohjana tietysti...
Mitä ravintoa tällainen ruoka sisältää? Pitääpä tutkiskella.

Tavoitteenani on tehdä tehtävä et seurata vähän fatsecretillä mitä tulee tässä syötyä ja paljonko protskua aamulla tulee. No tietystipä siinä tulee ihan kiva viikko kun tutkin kaiken mitä syön, koetan viivakoodit lukea pakkauksista jos ne vaan luettavissa on, tuohon fatsecretiin.
Oikein kivaa. Tuleepahan sitä käytettyä. Kaloritavoite on 2200 kcal siinä mulle. Saas näkee miten sit ku on salilla riehunut...
Huomenna yritettävä on...työpäivinä tulee vähän jännempää sitten...
Mutta jospa se vähän antais osviittaa mun syömisestäni.
Tarkoitus ei toki ole silleen sitä kalorimäärää laskeskella et pitää tulla sen ja sen verran. Mutta ihan seurannan takia. Mut hyvään saumaan toi tulee kyllä muuten, kun tuntuu et pursuan ja leviän taas enkä hallitse syömistäni taaskaan.

Ilmeisesti illalla oli kakuissa tuolla solussa kanamunaa, kun ilmavaivoja iski. Pitänee siis mainita et mulle ei sit kananmunaa. En tiiä voihan se siitäkin johtua kun alkaa nää "naistenvaivat". Mutta olen herkistynyt kananmunille kun pari kolme vuotta karppasin ja söin liian paljon munia, niin alkoi tulla vatsa sekaisin oireita ja ilmavaivaa. Etsin ja hain tietoa, voiko olla kananmunissa tuo vaikutus ja lopulta se tästä Kaisan kirjasta tosiaan löytyi tämä tieto.
Ja nyt näyttää olevan niin, et vatsa oireilee kananmunista nyt taas niin herkästi et pitää varmaan pitää paussia niiden syönnistä. Ei se aina oireile, jos syön harvemmin.
Saattaa tulla ihan vain siitä et oon laittanut vaikka lihapyörykkätaikinaan munaa.
Siitä se sit alkaa, kun on syönyt niitä...

Fitskun vitskuja mulla on ja käyttelen niitä, mutta maut eivät oo mun makuuni, jotenka odottelen vain et saan ne käytettyä pois. Hommaan kirjan ohjeen mukaiset vitskulisät sitten niin niillä menen jatkossa.

Pääsin kirjassa laihdutusosioon ja siinähän oli sitten tämä ihana insuliiniresistenssiaihe ja tunnistin oireita tosi monia. No niin, no tietystihän kun vyötärönympäryskin on luvattomasti 90-100 cm.
Reilusti siis.
On otettava siis opiksi miten kannattaa syödä.
Virallisia ravitsemussuosituksia kirja ei varsinaisesti seuraa, on luonnonmukaisemmat vaihtoehdot valinnoille kuten rasvoillekin.

Ei tässä ole tokikaan mikään hoppu elämänmuutokseen, mutta tokikin tahtois päästä alkuun edes.
Joten, tämä tietää sitä että meitsi laittaa loput tuosta kinkkumakaronilaatikosta pakkaseen ja syön ne ns. "herkkupäivinä". Ensi askel kohti parempaa tuossa insuliiniresistenssin korjaamisessa.
Ilmeisesti sitä mulla on noista merkeistä johtuen.

Salillakin rehkin ja sain päätöksen jatko-oo:n ohjelman nro 3. Toki mietin olisko vielä viikon tehnyt, kun on vähän venähtänyt. Uusi ohjelma on taas haastavamman oloinen ja tutustun siihen perinpohjin.
Tosi tyytyväinen olo on, kun treeni tuntui ja jouduin jopa pienentämään painoja vähän yhdessä tai kahdessa liikkeessä lopuksi.

Mutta siitä se lähtee, että luntin tuosta mitä lähden korjaamaan ja heti huomenna tsekkaan kuntoon ton mun syömiseni etten enempää tästä leviä.
2200 kcal tuntuu paljolta näin äkkiä, mutta tsekataans nyt syönkö mä sen mukaan noin normaalisti vai meneekö yli. ;)